Kevään merkkejä havaittavissa...

Kevät saapui viimein Suomeen ja Etelä-Karjalaan, minkä huomasi monista erilaisista asioista ja ilmiöistä. Keväinen sään lämpeneminen ja lumien sulaminen vaikutti suoraan ihmisten pukeutumiseen, sillä aikaisemmat raskaat talvikengät ja paksut toppatakit vaihtuivat tällä viikolla kevyempiin ja ohuempiin kevätkenkiin ja -takkeihin. Minäkin sain pakata paksun toppatakkini vaatehuoneeni ylähyllylle odottamaan seuraavaa talvea ja käydä ostamassa uuden, kevyemmän kevät/kesätakin.

"Kevät tuli, (lähes kaikki) lumi suli."

Paksun toppatakin tilalle tullut kevyempi kevät-kesärotsi

Aurinkoinen kevätsää vaikutti automaattisesti myös kirjastomme kävijämääriin. Kirjastossamme kävi huomattavasti vähemmän asiakkaita, koska eteläkarjalaiset halusivat nauttia mieluummin kauniista kevätsäästä kuin asioida kirjastossa. Tämä oli täysin ymmärrettävää ja toisalta ajattelin, ettei pieni hiljaisempi kausi ole välttämättä pahitteeksi :)

Kevät on perinteisesti myös tulevien kesätapahtumien esiintyjäkiinnitysten, keikkakalentereiden ja uusien levyjen julkistamisaikaa. 15-vuotias kansainvälisestikin menestynyt suomalaisbändi SONATA ARCTICA julkaisi perjantaina 28.3.2014 kahdeksannen studioalbuminsa Pariah's Childin, jota odotettiin, ylistettiin ja jonka singlelohkaisua The Wolves Die Youngia soitettiin ahkerasti  radioissa kauan ennen varsinaisen levyn julkaisua. Innokkaana Sonata Arctica-fanina minäkin ennakkovarasin levyn hyvissä ajoin paikallisesta levykaupasta ja kävin noutamassa sen heti julkaisupäivänä töiden jälkeen.

Pariah's Childin mainostettiin edustavan nk. "vanhaa Sonata Arcticaa", mikä asetti levylle kovat odotukset. Kuunneltuani levyn (useampaan kertaan..)  ei ollut epäilystäkään, etteikö levy olisi LOISTAVA!! Pariah's Childin jokainen kappale kuulostaa erilaiselta ja biiseihin on ujutettu sudenulvonnan ja harpunsoiton kaltaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Levy sopii monipuolisuutensa ja edustamiensa erilaisten tunnelmien vuoksi sekä kunnon jytinää kaipaaville hc-metallifaneille (Half a Marathon Man) että rauhallisemmista tahdeista pitäville musiikinystäville (Love). 

Kaksi biisiä nousivat kiistatta ylitse muiden: hullunkurinen ja nerokas X Marks the Spot , jota on vaikeaa kuunnella vakavana ja paikallaan pysyen, sekä henkeäsalpaavan kaunis ja veret seisauttavan dramaattinen What did you do in the War, Dad?. Molemmat kappaleet vangitsivat mielenkiintoni heti ensisekunneilla ja jäivät soimaan päässä, joten odotan nyt mielenkiinnolla, kuullaanko kyseiset kappaleet joskus livenä Sonata Arctican keikoilla. ;)


Sonata Arctican "Pariah's Child"-levyn digibook-versio + kangasmerkki

Kirjavinkki: Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat (2013)

Monet mielenkiintoiset lukukokemukset löytyvät kuuntelemalla ja lukemalla muiden ihmisten kirjavinkkejä. Halusin lukea yhdysvaltalaisen Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat-romaanin, koska se on ollut jo viikkokausia yksi kirjastomme kysytyimmistä ja kehutuimmista kirjoista ja kirjastoammattilaisena minua kiinnosti tietää, mistä asiakkaamme puhuvat.

Romaani koostuu useista erillisistä tarinoista, jotka kertovat eri ikäisistä ja erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa vaikuttavista ihmisistä. Tarinat yhdistyvät romaanin edetessä yhdeksi suureksi kertomukseksi ja ne sijoittuvat pääosin Afganistaniin ja maan pääkaupunkiin Kabuliin, mutta myös Ranskaan ja USA:han. Romaanin ensimmäisessä tarinassa kerrotaan läheisistä sisaruksista eli 10-vuotiaasta Abdullahista ja 3-vuotiaasta Parista, jotka asuvat afganistanilaisessa pikkukylässä. Heidän suhdettaan kuvaa Abdullahin sitaatti:
     
" Pari oli ainoa ihminen maailmassa, joka ei koskaan satuttaisi häntä, ei voisi satuttaa. Joskus Abdullahista tuntui, että pikkusisar oli hänen koko perheensä."

Sisarusten biologinen äiti on kuollut, heidän isänsä on mennyt uusiin naimisiin ja vaikeiden olosuhteiden pakosta isä joutuu luopumaan tyttärestään ja lähettämään hänet asumaan suurkaupunkiin rikkaan sukulaisensa luokse. Abdullahin on aluksi vaikeaa hyväksyä isänsä päätöstä erottaa hänet sisarestaan, mutta lopulta poika ymmärtää isänsä toimineen vain lastensa parhaaksi.

Romaanissa seurataan myös arvostettua herra Wahtadia ja tämän palvelijaa Nabia, joka aloittaa työnsä Wahtadin palveluksessa vuonna 1947. Nabi työskentelee isännälleen uskollisena seuraavat neljäkymmentä vuotta aina työnantajansa kuolemaan asti ja vuosikymmeniin mahtuu niin iloa, surua, rakkautta, sodan pelkoa kuin salaisuuksia ja yllätyksiäkin.

Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat on kauniisti kirjoitettu, monimuotoinen tarina rakkaudesta ja sen voimasta. Romaanin nimi kuvastaa erinomaisesti sen tarinaa ja tunnelmaa, sillä "vuoret" viittaavat yhteen kirjan keskeisistä tapahtumapaikoista  eli Afganistaniin ja "vuorien kaikuminen" kuvastaa ympärillä kaikuvia erillisiä, mutta taidokkaasti yhteen kiedottuja kertomuksia. Lukija oppii huomaamaan, että rakkautta on monenlaista: Abdullah rakastaa pikkusiskoaan Paria, Abdullahin ja Parin isä rakastaa lapsiaan, palvelija Nabi rakastaa isäntäänsä herra Wahtadia ja Pariisissa asuva afganistanilaissyntyinen matemaatikko rakastaa entistä kotimaataan.

Kaunis ja monitasoinen kerronta, syvällinen sanoma ja muiden lukijoiden ylistyspuheet ovat riittäviä syitä, miksi sinunkin pitäisi lukea tämä kirja.