Itse kuulun reilusti Venäjä-myönteisten ihmisten joukkoon, sillä Venäjän kieli ja kulttuuri kiehtovat minua suuresti. Kiinnostukseni heräsi 3-4 vuotta sitten, jolloin tutustuin muutamiin venäläisiin henkilöihin käydessäni erään suomalaisen lempibändini keikalla. Venäläiset opettivat minulle venäjää ja kertoivat kulttuuristaan, mikä innosti minua tutustumaan paremmin itä-naapuriimme. Harrastuneisuuteni johti lopulta siihen pisteeseen, että vierailin ystävieni luona Pietarissa ja Moskovassa ja aloin opiskella venäjän kieltä itsenäisesti, sitten muutin töiden perässä paikkakunnalle jolla asuu paljon venäläisiä ja lokakuussa 2013 aloitin järjestelmällisen venäjän kielen opiskelun Etelä-Karjalan kansalaisopistossa.
Tällä viikolla kansalaisopison venäjän kielen opettajamme ja opiskelijat (sekä aloittelijat että edistyneet) tekivät yhteisen opintomatkan Pietariin. Osallistuimme kolmipäiväisen (ma-ke) matkamme aikana Pietarin yliopiston professorin pitämille venäjän kielen oppitunneille, kiertelimme kaupungilla ja tutustuimme syvemmin venäläiseen kulttuuriin. Tavoitteenamme oli päästä käyttämään oppimiamme venäjän taitojamme oikeissa tilanteissa oikeiden venäläisten kanssa.
Pohdin ennen matkaamme, pidettäisiinkö venäjän oppituntimme englanniksi vai venäjäksi ja jos venäjäksi, saisinko mitään selvää venäläisprofessorin puheesta. Oppituntimme pidettiin venäjäksi ja myös meidän oppilaiden piti puhua tunneilla venäjää! Professorimme osoittautui todella ammattitaitoiseksi, sillä hän puhui meille todella hitaasti ja selkeästi, tulkkasi vain muutamat vaikeimmat sanat englanniksi ja huomasin yllätyksekseni ymmärtäneeni noin 70% hänen venäjänkielisestä puheestaan. Tunnit olivat vahvasti keskustelupainotteisia eli tunneilla keskityttiin enemmän puhumiseen kuin kirjoittamiseen. Minäkin selvisin venäjänkielisistä keskusteluista hyvin, vaikken ole opiskellut venäjää kauaa ja mokailin aika tehokkaasti sanoissani: Nimitin miespuolista professoriamme (мой преподаватель / moi prepodavatel) naispuoliseksi opettajaksi (моя учительница / maja utschitelitsa) ja aloin selittää työpaikkakirjastoni kokoa, vaikka professoria kiinnostikin lähinnä, työskentelenkö kirjastossa aikuisten vai lasten parissa. Mokailuistani huolimatta minäkin sain kurssin päätteeksi diplomin ja sain kuulla myöhemmin professorin kehuneen minun osaavan todella hyvin venäjää, vaikken ole opiskellut kieltä kauaa.Opiskelujen lisäksi käyttäydyimme kuin kunnon turistit, eli kävimme kaupunkiertoajelulla, kiertelimme kävellen Pietarin keskustassa ja ostimme matkamuistoja ja tuliaisia. Pietarissa vallitsi erinomainen keväinen sää eli oli sopivan viileää ja aurinko paistoi. Räpsimme ahkerasti kuvia nähtävyyksistä ja mielenkiintoisista asioista.
Reissun ehdottomasti hauskin tapaus sattui erään kävelykierroksen aikana: Minä ja eräs toinen ryhmämme opiskelija huomasimme parin venäläismiehen (noin 40- ja 20-vuotiaiden) soittavan kitaraa Pietarin keskustassa Spasskaya-metroaseman lähettyvillä, jolloin ystäväni jatkoi matkaansa miesten ohi ja minä halusin napata heistä kuvan muistoksi. Lähestyin miehiä ja otin heistä kuvan, minkä jälkeen lähdin jatkamaan matkaani. En kuitenkaan ehtinyt ottaa askeltakaan, sillä kuulin nuoremman kitaristin huutavan perääni: "Девушка, иди сюда!" (=Devushka, idi sjuda! /Tyttö, tule tänne!). Käännyin katsomaan kitaristeja ja huomasin molempien katsovan minua ja nuoremman kitaristin viittovan minulle kutsuvasti. Ilmeisesti kitaristit olisivat halunneet minun tulevan mukaan musisoimaan heidän kanssaan, mutta tyydyin pudistamaan heille päätäni naureskellen, vastasin: "нет." (=Njet / En tule.) ja jatkoin matkaani ystäväni luo.
 |
| Mukavan pietarilaiskahvilan latte ja marjaleivos |
 |
Lempinähtävyyteni Pietarissa eli Kazanin katedraali |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti