Livekeikkoja: Herroja, Ihmisiä ja Koti(teollisuus)kaupungin poikia

Jokaisella meistä on oma tapansa laittaa aivot hetkeksi narikkaan ja rentoutua uppoutumalla täysin toisenlaiseen maailmaan. Joku saattaa nauttia hyvästä kirjasta tai elokuvasta, toisille on ominaisinta toteuttaa itseään esimerkiksi maalaamalla tai kirjoittamalla ja jotkut saattavat suunnistaa mielellään teatteriin tai konserttiin. Toisaalta joillekin myös pelkkä hiljaisuus ja silkka tekemättömyys saattavat riittää nollaamaan päätä ja lataamaan akkuja. Itse nautin monenlaisista eri asioista, mutta kun puhutaan eskapionismista eli todellisuuspakoilusta, yksi asia toimii takuuvarmasti joka ikinen kerta: Livekeikat.



Herra Ylppö ja Ihmiset

Lappeenrannassa esiintyi peräkkäisinä viikonloppuina kaksi kovaa Suomi-rockin nimeä: Herra Ylppö ja Ihmiset sekä Kotiteollisuuden akustinen Duo Kummitusjuna. Herra Ylppö ja Ihmiset esiintyivät ravintola Old Cockissa perjantaina 2.5.2014. Lähdin katsomaan keikkaa nk. "tyhjänä tauluna", koska en ollut käynyt koskaan aikaisemmin Old Cockissa ja tiesin Herra Ylpöltä ja Ihmisiltä vain kaksi kappaletta, jotka ovat soineet ahkerasti radioissa ("Sata vuotta" ja "Lista Hämähäkkimiehen vihollisista"). Uusi keikkapaikka ja itse keikka yllättivät iloisesti: Kolmikerroksinen, maan alle syvenevä Old Cock-baari oli juuri sopivan kokoinen keikkapaikaksi (ei liian suuri tai pieni, mutta tarjosi silti intensiivisen keikkaelämyksen), henkilökunta oli ystävällistä ja asiallista (lukuisat järjestysmiehet huolehtivat, ettei keikkapaikalla päässyt etuilemaan, tönimään tai rähinöimään) ja Herra Ylppö ja Ihmiset tarjoilivat yleisölle energisen ja hyväntuulisen show'n. Pidin erityisesti keulamiehen Herra Ylpön tavasta kommunikoida yleisön kanssa: Keikalla ei ollut tiukkaa "minä esiinnyn täällä ja te jammailette siellä"-jaottelua, vaan Ylppö kävi usein kättelemässä ja halailemassa yleisöä, jolloin luulin pari kertaa miehen aikovan hypätä keikkayleisöön crowdsurfaamaan! Välillä Ylppö pyysi jotakuta yleisössä pitämään hetken hänen viski- tai olutlasiaan ja lopuksi hän kiitti yleisöä siitä, että olimme tehneet kulttuuriteon tulemalla kuuntelemaan livemusiikkia. Mielestäni tämä oli täysin totta ja hyvin sanottu! Keikan jälkeen Herra Ylppö jäi vielä lavalle kättelemään ja kiittämään paikalle saapuneita ihmisiä yksitellen henkilökohtaisesti. Keikka teki minuun lopulta niin suuren vaikutuksen, että kävin myöhemmin vakiolevykaupassani ostamassa kaksi Herra Ylpön ja Ihmisten levyä. :)



Kotiteollisuus

"Lappeenrannan omat pojat" eli Kotiteollisuuden Jouni Hynynen ja  Miitri Aaltonen sekä "lämppärinä" toiminut Heidi Bergbacka esiintyivät viikkoa myöhemmin (pe 9.5.2014) akustisina ravintola Totemissa. Bergbacka coveroi keikalla tunnettuja rockklassikoita (kuten Depeche Modea ja Bon Jovia) ja "Duo Kummitusjuna" hemmotteli yleisöä soittamalla Kotiteollisuuden hittibiisejä pelkällä kitarasäestyksellä. Ajatus kotikaupungissaan akustisena esiintyvästä räväkästä hevibändistä kuulosti niin hupaisalle, että pakkohan tuota oli jo lähteä katsomaan!

Keikka oli todella ikimuistoinen ja hulvaton kokemus. Yleisön joukossa oli paljon Kotiteollisuuden jäsenten sukulaisia ja tuttavia, kuten bändin basisti Janne Hongisto, laulaja-Jounin pikkuveli Janne ja "nykyinen nainen" Mari Perankoski sekä useita Stam1na-bändin jäseniä. Keikalla sattui ja tapahtui: Kotiyleisö kuunteli keikkaa hiljaisena, mutta innostuivat laulamaan "Helvetistä Itään" ja "Minä Olen" hymninomaisella hartaudella. Minäkin innostuin fiilistelemään suosikkikappaleitani, jolloin Stam1nan laulaja Hyrde ja Kotiteollisuuden Hongistokin seurasivat hetken Tuonelan Koivut- ja Minä Olen-ilonpitoani :) Näiden lisäksi  basisti-Hongisto kiipesi baarissa olleeseen tanssitankoon ja kävi pari kertaa esiintymislavalla luikauttamassa pätkiä Kotiteollisuuden biiseistä, Miitri Aaltonen alkoi soittaa ja laulaa Henry Theelin Liljankukka-tangoa kesken keikan, suorapuheinen Hynynen totesi tämäniltaisella keikalla olevan kaikkien aikojen rumin eturivi (normaalisti keikkojen eturivit ovat täynnä kauniita naisia, mutta tänään eturivissä oli pelkkiä miehiä) ja Hynysellä meinasi olla vaikeuksia muistaa laulujen sanoja. Laulaja selitti hapuilun johtuvan siitä, ettei hän ollut esittänyt muutamia keikalla kuultuja biisejä pitkiin aikoihin. Minä puolestani epäilin laulajalle lavalle tuoduilla isoilla olut- ja vesi(?)laseilla olleen enemmän osuutta asiaan, mutta minun puolestani tämä oli sivuseikka.

Kahden hyvin onnistuneen keikkakokemuksen jälkeen ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Keikoista jäi hyvä mieli ja sai paljon uutta energiaa, teidänkin kannattaa kokeilla! ;)