Kuulumisia Helsingin kirjamessuilta: mitä tein ja ketä näin?

Kirjamessut ovat erityisesti meidän kirjastoalalla työskentelevien vuoden suurimpia kohokohtia. Messut ovat erinomainen tilaisuus tavata muita kirjallisuudesta kiinnostuneita ihmisiä, kuunnella kirjaesittelyjä, kirjailijahaastatteluja ja keskustelupaneeleja sekä hankkia joululahjoja. Lisäksi Helsingin kirjamessujen yhteydessä on järjestetty jo useana vuonna myös musiikki-, ruoka- ja viinimessut, mikä on laajentanut messutarjontaa ja houkutellut uusia kävijöitä.

Meno- ja paluumatkalla pysähdyimme
tauolle Pukaron Paroni-nimiselle
"taukoasemalle", joka sijaitsi suunnilleen
matkamme puolivälissä. 

Helsingin kirjamessut pidettiin viime viikonloppuna torstaista sunnuntaihin (23.-26.10.2014) ja minäkin vierailin messuilla lauantaina. Tämä oli nyt kolmas kertani kyseisessä tapahtumassa, sillä olen vieraillut Helsingin kirjamessuilla aikaisemmin vuosina 2009 ja 2013. Lappeenrannan kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto järjesti kirjamessuille yhden päivän linja-autoretken, joka maksoi vain 25 euroa ja sisälsi edestakaiset bussimatkat sekä pääsylipun kirjamessuille. Linja-autoreissuun piti ilmoittautua etukäteen Lappeenrannan maakuntakirjastolle ja reissu oli erittäin suosittu: 40 hengen bussimme oli aivan täynnä ja kuulemani mukaan reissun "varasijoille" oli jäänyt noin kymmenen ihmistä. Bussimme saapui Helsingin Messukeskukseen klo 11 ja paluumatkamme takaisin Etelä-Karjalaan starttasi iltaviideltä.

Messutuliaisia
eli Jani Niipolan "Duudsonit"-kirja,
musiikkimessuilta löytynyt Simple Planin CD
ja komea nippu postikortteja.

Aikaisempien vuosien tavoin kirjamessut olivat omalta osaltani jälleen menestys. Kuusipäiväisen messupäivän saldona hankin suuren osan sukulaisteni ja ystävieni joululahjoista, ostin nippukaupalla postikortteja Postcrossingia varten, kävin kuuntelemassa mm. Roman Schatzin ja Antti Litjan haastatteluja sekä bongasin Sinikka ja Tiina Nopolan, Mauri Kunnaksen ja ruotsalaiskaksikon Erik Axl Sundin (kirjailijat Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist) signeeraamassa kirjojaan. Monipuolisesta kiertelystä huolimatta huomasin löytäväni itseni useimmiten joko lasten- ja nuorten-, antikvariaattikirjojen- tai musiikkiosastolta.


Messupäivän yksi suurimpia kohokohtia oli päästä kuuntelemaan Extreme Duudsoneiden Jarnon ja HP:n sekä hurjapääryhmästä kirjan kirjoittaneen Jani Niipolan (jonka joku saattaa tietää/muistaa Pelisukupolvi-kirjan kirjoittajana tai suomalaisen Max Payne-tietokonepelin Alex Balder-hahmona) haastattelua. Haastattelu kesti noin puoli tuntia, jonka aikana Duudsoneista paljastui monia puolia. Jarno ja HP kertoivat kyllä kokemuksistaan liekkeihin syttyneistä hiuksista ja tavoista huijata opettajia lukion äidinkielen kursseilla, mutta myös sinnikkyydestä, rohkeudesta uskoa omiin unelmiin ja koulukiusaamisesta. Mieleeni jäi erityisesti Duudsoneiden vastaus kysymykseen, mistä erottaa poikamaisten jäynien tekemisen ja kiusaamisen. Duudsoneiden mukaan jekuttelu on hyväntahtoista, onnettomuuden jälkeen naurattaa myös uhria ja kohdistuu sattumanvaraisesti vuorotellen useisiin henkilöihin. Kiusaaminen puolestaan on systemaattista, kohdistuu useimmiten yhteen ja samaan henkilöön ja tavoitteena on tuottaa huvia vain kiusaajalle. Mielestäni tämä oli osuva määritelmä.

Extreme Duudsoneiden Jarnon ja HP:n nimmarit

Haastattelun jälkeen Jarno ja HP signeerasivat Duudsonit-kirjoja ja poseerasivat kuvissa fanien kanssa. Minäkin sain nimmarit ja yhteiskuvan pohjalaisten rämäpäiden kanssa, mutta tämä tapahtui varsin hauskasti: Jonotettuani hyvän tovin koitti minun vuoroni astua Duudsoneiden eteen ja tervehdittyäni molempia herroja ojensin kirjani signeerattavaksi HP:lle. Jarno puolestaan päätti rikkoa viimeisenkin jäämuurin fanin ja fanitettavien välillä katsomalla minua ensin pitkään, puhkeamalla sitten itsevarmaan hymyyn ja täräyttämällä harvinaisen rehevällä pohjalaiskorostuksella: "Kuis mänöö?". Itsekin aikoinaan Seinäjoella asuneena vastasin Jarnolle samaa itsevarmuutta ja pohjalaisnuottia tavoitellen "Hyvin mänöö!". Saatuani vaalealta Duudsonilta hyväksyvän nyökkäyksen kerroin Jarnolle ja HP:lle asumishistoriastani Seinäjoella ja kuultuaan tämän molemmat pohjalaismiehet oikaisivat oitis ryhtinsä ja HP kommentoi: "Tuttu kaupunki, siis?". Paljastuksen myötä myös HP innostui päästämään irti oman pohjalaisluonteensa: Etelä-pohjalaiset tunnetaan suorapuheisuudestaan, joten nähdessään joululahjakirjojen täyttämän ostoskassini, HP tokaisi niin ikään topakalla pohjalaismurteella: "Sullon siellä niin paljon kirjoja, että sullei varmana tuu olemaan tylsää tänä jouluna. Ethän sää kerkiä tekemään mitään muuta ku lukemaan noita kirjoja!" Tajusin HP:n kommentin vitsiksi, joten minulla ei tullut mieleenikään loukkaantua Duudsonin sanoista. Otin asian huumorilla ja naurahdin vastaukseksi. :)