Venäjä- ja kitarataidot kehittyvät...

Hei taas kaikille! Tällä kertaa halusin sanoa muutaman sanan harrastuksista ja niissä edistymisestä. Tiedättekö tämän tilanteen: Olette aloittaneet jonkin uuden harrastuksen tai taidon opettelun kokeilemalla sitä silkasta mielenkiinnosta, mutta alkeisopintojen jälkeen harrastus onkin imaissut teidät mukaansa. Olette kehittyneet harrastuksessa tai taidossa niin hyvin, että olette innostuneet opiskelemaan aihetta pidemmälle, mahdollisesti ilmoittautuneet jatkokurssille.  Kysyn siksi, koska minulle kävi juuri näin venäjän ja kitaransoitto-opintojeni kanssa.

Saatatte ehkä muistaa minun maininneen aikaisemmin molempien harrastusteni alkutaipaleesta, mutta jos ette, tässä linkit venäjän kielen ja kitaransoiton blogiteksteihini. Aloitin molemmat harrastukset opiskelemalla niitä ensin itsenäisesti (tutustumalla harrastusten teoriaan ja opettelemalla ulkoa venäjän perusfraaseja ja kitarasointuja) ja saavutettuani vankan teoriapohjan ilmoittauduin kansalaisopiston venäjän alkeiskurssille ja kitaransoiton yksityisopetukseen. Halusin syventää tietotaitoani ja kitkeä pois mahdolliset virheeni ammattitaitoisten opettajien ohjauksessa. Nyt monia oppitunteja myöhemmin taitoni ovat edenneet uudelle tasolle.

Syyskuussa kansalaisopistossa aloitettiin yhdistetty venäjän alkeis- ja jatkokurssi, koska erillisinä ryhminä kurssien osallistujamäärät olivat liian vähäiset, mutta yhdistettyinä ryhminä kurssi voitiin käynnistää. Ratkaisu osoittautui toimivaksi: Aloittelijat oppivat heti kättelyssä pitkälle edenneiden kielioppiasioita ja me edistyneet saimme tervetullutta kertausta vanhoihin asioihin. Kertauksen lisäksi minä olen värittänyt omia venäjä-opintojani opiskelemalla uusia sanoja. Tällä tavoin olen edennyt opinnoissani, opiskeluni on pysynyt mielekkäänä enkä ole juuttunut liikaa vanhojen, tuttujen asioiden kertaamiseen.



"Kitarasisarukset"
klassinen (nylonkielinen) Landola
ja akustinen (teräskielinen) Yamaha

Myös missioni oppia soittamaan kitaraa on kehittynyt rakettimaisella vauhdilla. Aloittaessani kitaraopintoni toukokuussa 2014, kitaransoitto oli kiinnostanut minua jo vuosia ja ymmärsin kyseisen soittimen päälle, mutta pidin itseäni liian epämusikaalisena oppiakseni soittamaan kitaraa. En tuntenut juurikaan musiikin teoriaa, saati että olisin osannut lukea nuotteja! Ystävien ja tuttavien rohkaisemana päätin kuitenkin kokeilla siipiäni kitaristioppilaana. Aloitin opettelemalla ulkoa perussointuja, kuten C-, D-, E- ja A-duurin, E-mollin ja Emolli7:n. Lupaavana alkuna opin soinnut helposti, mutta sitten jouduinkin umpikujaan: Osasin soittaa sointuja, mutta "nuottilukutaidottomana" en osannut soittaa tunnistettavia melodioita tai riffejä. En ymmärtänyt sanaakaan nuotinlukua käsittelevien oppikirjojen teksteistä, joten minulle jäi vain yksi vaihtoehto: ilmoittautua kansalaisopistoon kitaransoiton yksityistunneille.

Myönnän heti kättelyssä, että yksityiset soittotunnit ovat kallista lystiä: Noin 250 euron kurssimaksulla saa kokeneen ammattilaisopettajan pitämiä yksityistunteja, puoli tuntia kerran viikossa koko lukuvuoden (24 viikkoa) ajan. Ratkaisu on osoittautunut kuitenkin jok'ikisen sentin ja euron arvoiseksi. Ensimmäisellä oppitunnilla syyskuun puolessavälissä kartoitettiin musiikillinen lähtötasoni: Oliko minulla aikaisempaa musiikkitaustaa? Olinko soittanut aikaisemmin muita soittimia? Mitä tiesin kitarasta ja kitaransoitosta? Mitä haluan oppia tämän lukuvuoden aikana? Tutustumiskeskustelun päätteeksi opettajani totesi olevan parasta käydä suoraan asiaan ja tarttua härkää sarvista: alkaa opetella nuotteja.

Nyt reilua kuukautta myöhemmin musiikki- ja kitarataidoissani on tapahtunut hämmästyttävä muutos. Aikaisemmin nuottikirjoitus oli minulle vain rivi sattumanvaraisia palloja nuottiviivastolla, mutta nyt osaan soittaa "Ukko Nooan", "Tuiki, tuiki tähtösen", Beethovenin 9. sinfoniaa eli "Oodia ilolle" ja Elviksen "Love me Tenderiä" näiden pallojen avulla.
Aikaisemmin ammattikitaristien soittaminen näytti silmissäni lähinnä hienolta kitaran kielten painelulta ja näppäilemiseltä, mutta nyt olen kiinnittänyt huomiota täysin uusiin asioihin: Miten sormia liikutetaan hypittäessä soittamaan kieleltä toiselle, miten oikeaa näppäilykättä lepuutetaan kitaran kielten päältä tai millaisessa kulmassa vasemman käden sormien tulee olla painettaessa kitaran kieliä soittimen kaulaa vasten.
Olen oppinut myös, että soittamisessa on kyse paljon enemmästä kuin vain oikeiden sävelten soittamisesta oikeassa järjestyksessä oikealla temmolla. Hyvä soittaminen koostuu toimivasta silmä-käsi-koordinaatiosta (osaa lukea nuotteja ja soittaa säveliä katsomatta kitaraa), toisten huomioimisesta (yhteisissä soittoduetoissa osaa kuunnella sekä omaa että kaverin soittamista), fyysisen kunnon huolehtimisesta (suora ryhti ja hartiat alhaalla) sekä nöyrästä asenteesta oppimiseen ("Olen taitava, mutten valmis. Minulla on vielä paljon opittavaa.").

Hyvä alku sekä venäjän kielessä että kitaransoitossa, mutta oppiminen jatkuu...