Festariterveisiä Kaakosta (osa 1): Pioneerifestivaali

Festarivarusteita Pioneerifestivaaleille ja Rakuunarockiin.

Kouvolan Korian kaksipäiväiset Pioneerifestivaalit olivat ja menivät eikä festariviikonloppu olisi voinut mennä paremmin. Sää suosi festarikansaa auringonpaisteella ja +25 C:n helteellä, festariyleisö käyttäytyi pääosin asiallisesti ja muut ihmiset huomioiden (mitä nyt hevikeikoilla pientä tönimistä ja vieruskaverin moshaamien hiusten osumista naamaan sekä "välikohtaus", josta tämän postauksen lopussa) ja monipuolisen musiikkitarjonnan ansiosta jokaiselle löytyi mieluisia keikkoja aina räpistä ja popista metalliin ja huumorimusiikkiin.

Osallistuin festareille molempina päivinä ja yövyin matkallani Kouvolan keskustassa sijaitsevassa hotellissa. Festarialue sijaitsi noin kuuden kilometrin päässä Kouvolan keskustasta Korialla, joten kaupungin keskustan ja festarialueen välillä liikennöi kerran tunnissa kulkeneet yksi tai kaksi ilmaista "festaribussia". Kuten ehkä arvaattekin, ilmaiset bussikyydit olivat äärimmäisen suosittuja: Parhaimmillaan tai pahimmillaan vuoroille oli niin paljon matkustajia, että sinnikkäimmät ahtautuivat täpötäyteen bussiin ja jäivät seisomaan bussin käytäville matkan ajaksi! Rokkarit ja hevarit olivat kuitenkin rauhaisaa kansaa, huutelivat täpötäydestä bussista "Kyllä tänne vielä mahtuu!" ja tiivistivät rivejään tehdäkseen tilaa lopuillekin halukkaille festarimatkustajille. Yhteishenkeä parhaimmillaan! :)

Pioneerifestivaaleilta lähti matkaan paljon mentaalisia, digitaalisia ja konkreettisia muistoja. Sama suomeksi: Mentaaliset muistot ovat niitä hienoja hetkiä ja kokemuksia, joita tulen muistelemaan usein aina vanhuudenpäiviini asti. "Jonotin kuusi tuntia putkeen festareiden päälavan edessä päästäkseni eturiviin Poisonblackin, Kaija Koon ja Sonata Arctican keikoilla." ja "Petri Nygårdin keikalla yleisöä ´ammuttiin´ paineilmalla (puhaltimella), vedellä, shampanjalla, aurinkolaseilla ja karkkipusseilla". Digitaaliset muistot ovat festareilla otettuja digikuvia ja tämä blogikirjoitus ja konkreettiset muistot ovat festareilta ostettuja koruja, hattuja ja muuta "krääsää".



Sonata Arctican sinisävyiset lavasteet Korian ilta-aurongossa,
hetkeä ennen massiivista metalliräjähdystä...

Pioneerifestivaalien kaikki esiintyjät vetivät loistavia keikkoja ja festarikommelluksista riittäisi paljon kerrottavaa, mutta kerron tähän loppuun kahdesta mieleenpainuvimmasta keikasta: Sonata Arcticasta ja Kotiteollisuudesta. SONATA ARCTICA oli Pioneerifestivaalien pääesiintyjä ja yleisökommenttien perusteella viikonlopun selkeästi odotetuin esiintyjä. Erityisesti Sonatan keikkapäivänä lauantaina Kouvolan katukuvassa ja majapaikka-hotellissani näkyi paljon mustiin susipaitoihin pukeutuneita miehiä ja naisia ja festivaalialueella innokkaimmat "susifanit" valtasivat päälavan edustan jo useita tunteja ennen varsinaista keikkaa. Minäkin nappasin oman eturivipaikkani jo iltaviideltä, vaikka "Kemin susimiehet" esiintyivät vasta klo 23. Kuuden tunnin sinnikäs odotus oli kuitenkin kaiken vaivan väärti: Pääsin seuraamaan oululaisen Poisonblackin ja energisen Kaija Koon keikkoja eturivistä odotellessani Sonatan keikkaa, yleisöä alkoi kerääntyä ja tunnelma tiivistyä noin 1,5 h ennen keikkaa  ja kun kemiläismetallistit vihdoin aloittivat show'nsa, Korialla räjähti. Voitte kuvitella tilannetta, jossa lähemmäs tuhatkunta ihmistä on pakkautunut tiiviisti pienelle ex-armeija-alueelle, he huutavat, kiljuvat, moshaavat hiuksia, iskevät nyrkkejä ja "pirunsarvia" ilmassa ja laulavat äänekkäästi vanhojen ja uusien Sonata-hittien mukana. Olin itsekin aikamoisessa keikkahuumassa revitellessäni suosikkikappaleideni parissa, mutta yksi biisi oli ylitse muiden: "X Marks the Spot", josta mainitsin aikaisemmin blogissani! Kiitos, että saimme kuulla tämän todella livenä! :)

KOTITEOLLISUUS, bändi jonka keikoilla yllättyy, sattuu ja tapahtuu! Lappeenrantalaisten perjantain tunnin pituisella keikalla kuultiin enimmäkseen vanhoja (mm. Valtakunta, Lemminkäisen laulu, Meren mutaa ja tietenkin Helvetistä Itään + Minä olen), mutta myös pari uudempaa kappaletta (Yötä vasten ja Outoja Aikoja). Bändin keikoilla on totuttu hurjaan huumoriin ja yleisön mollaamiseen, mutta tämänkertaisella keikalla nokkamies Jouni Hynynen otti erityisiksi silmätikuikseen noin 25-vuotiaat naiset ja miehet, naiset positiivisessa ja miehet negatiivisessa mielessä. Kaksi epäonnista nuortamiestä joutuivat keikalla Hynysen rajusti höykyttämiksi, koska toinen nuorukaisista paljastui erittäin ujoksi (Hynynen ei voinut sietää moista "nössöilyä", vaan piti pojalle kunnon saarnan kesken keikan!) ja toinen suututti Hynysen asiattomalla käytöksellään ja vetämällä naisen mukaan tilanteeseensa:

Vajaa tunti ennen keikkaansa Kotiteollisuuden soittajat testasivat lavalla soitintensa virettä ja nokkamies Hynynenkin testaili ja sääti omaa kitaraansa. Yleisössä seisoi jo muutamia innokkaimpia faneja ja minäkin seisoin eturivissä aivan Hynysen edessä. Seurasin kiinnostuneena yleisesti lavan tapahtumia. Yhtäkkiä viereeni änkesi noin itseni ikäinen nuorimies kamera kädessään ja kysyi minulta, saisiko hän ottaa tyttöystävälleen kuvan "tuosta karvaisesta miehestä". Vastasin asian olevan minun puolestan ok, joten nuorukainen kääntyi lavalle Hynyseen päin ja huusi: "Hei Karvainen mies! Voitko soittaa kitarallasi E-duurin, jotta saisin sinusta hyvän kuvan tytölleni?". Hynynen ei selvästikään pitänyt nuorenmiehen uhmakkaasta puhuttelutavasta, joten hän antoi tälle pienen opetuksen: Kitaristi asetti sormensa kitaralleen tismalleen nuorukaisen haluamalla tavalla, mutta kääntyikin sitten selin yleisöön päin ja alkoi soittaa lennokasta riffiä selin yleisöön! Hetkeä myöhemmin Hynynen kääntyi takaisin yleisön puoleen, mutta jäi seisomaan sivuttain kylki yleisöön päin. Näin nuorukainen ei saanut edelleenkään haluamaansa kuvaa. Mikä ilkeä rokkari! :D

Nuorukainen raivostui moisesta pelleilystä, joten hän päätti kostaa. Hynynen touhusi edelleen kitaransa parissa, joten nuorimies alkoi huudella tälle lavalle ja yritti vetää minut mukaan mollaamiseen. "Onpa muuten tosi vanha ja kärsineen näköinen kitara! Tyttö

Ai tämä kitara "vanha ja kärsineen näköinen"?
Ei, vaan "paljon käytetty ja elämää nähnyt"!

(minä), eikö olekin?" Hynynen ei ollut kuulevinaan nuorukaisen kommenttia ja minä vastasin rauhallisesti kyseessä olevan ahkerasti käytetty ja paljon elämää nähnyt kitara. Mietin samalla, olikohan Hynysen kitara aito useita tonneja maksava Gibson ja mitähän kaikkia Kotiteollisuuden kappaleita ko. kitaralla on äänitetty. Nuorukainen ei tyytynyt rauhanomaiseen vastaukseeni, vaan kysyi minulta seuraavan kysymyksen niin kovaäänisesti, että Jouni Hynynen kuuli sen varmasti: "Sanopas ihan suoraan, onko sinusta (tyttö) tuollainen karvainen mies hyvännäköinen?". Vilkaisin kauhistuneena lavalle ja huomasin, että Hynynen puuhaili edelleen kitaransa parissa, mutta hänen olemuksensa oli selvästi jäykistynyt ja mies oli kääntynyt pari astetta enemmän yleisöön päin. Hitto, yrittikö lappeenrantalaismies kuunnella, mitä vastaan kysymykseen?! Vastasin jälleen diplomaattisesti kyse olevan makuasioista: Toiset naiset pitävät karvaisista miehistä, toiset kaljummista. En tullut tietämään, kuuliko kitaristi Hynynen vastaukseni ja jos kuuli, miten hän tulkitsi sen. Tässä vaiheessa kiukkuinen nuorimies luovutti ja lähti muualle.

Nuorista miehistä poiketen nuoret naiset saivat erityisen hyvää kohtelua Kotiteollisuuden keikalla. Minä pääsin fiilistelemään laulajan-kitaristin kanssa noin kymmensekuntista Mahtisanat-duettoa ja välispiikin aikana Hynynen leperteli kahdelle suunnilleen itseni ikäiselle naiselle niin hempeitä, että naiset alkoivat kirjaimellisesti kihertää tyytyväisyydestä. :)

Pioneerifestivaalit onnistuneesti takana ja seuraavaksi Lappeenrannan Rakuunarockiin. Anteeksi tämänkertainen liian pitkä postaus ja kiitos kärsivällisyydestänne, jos todella jaksoitte lukea koko tämän postauksen. Yritän kirjoittaa ensi kerralla lyhyemmästi! ;)