Festariterveisiä Kaakosta (osa 2): Rakuunarock

Kaupunki täyttyi toistamiseen pääosin mustiin niittivaatteisiin pukeutuneista, tatuointien ja lävistysten koristelemista rokkareista ja hevareista, joiden joukossa liikkui muutamia värikkäisiin löysiin vaatteisiin sonnustautuneita hiphoppareita.  Tosin Kouvolan Pioneerifestivaalien sijaan vuorossa oli tällä kertaa "Saimaan kaunis ja historiallinen" Lappeenranta ja Rakuunarock. Selvennän tähän väliin, että nimi "Saimaa" ja nuorison yleisesti käyttämä tehostesana "sairaan" (esim. "sairaan magee!") sointuivat mielestäni hyvin yhteen, joten ujutin sanat edelliseen lauseeseen. ;)

Kouvolan Pioneerifestivaaleilla ja Lappeenrannan Rakuunarockilla oli sama järjestäjä, joten festivaalit olivat pitkälti samankaltaisia:
1) Nimet Pioneerifestivaali ja Rakuunarock viittasivat festarikaupunkien historiaan varuskuntakaupunkeina: Kouvolassa toimi aikoinaan Pioneeri- ja Lappeenrannassa Rakuunarykmentti ("rakuuna" tarkoittaa muutoin hevosella ratsastavaa, mutta taisteluissa jalkaisin liikkuvaa sotilasta).
2) Molemmat festivaalit kestivät kaksi päivää (pe ja la) ja esiintyjät olivat pitkälti samoja, mutta pääesiintyjät vaihtuivat. Pioneerien pääesiintyjänä oli Sonata Arctica, Lappeenrannassa isoimmat nimet olivat Cheek, Kotiteollisuus ja Eppu Normaali.

Lauantain sadekuuro testasi festarikansan luonnetta:
Kuka uskaltautui sateeseen katsomaan bändiä läheltä
ja kuka jäi hieman kauemmas puiden suojaan?

Pioneerifestivaalien tavoin osallistuin myös Rakuunarockiin molempina festaripäivinä, mutta lauantaina neljän aikoihin iskeneen vesisateen vuoksi keskeytin oman rockjuhlintani jo alkuillasta. Tämän seurauksena lauantain pääesiintyjän Eppu Normaalin keikka jäi näkemättä. :( Perjantai oli selkeästi parempi festaripäivä kuin lauantai: Perjantaina nautittiin koko päivän aurinkoisista helteistä, mutta illalla puhalsi mukavan viileä tuuli. Lauantaina aurinko paistoi aamulla ja illalla, mutta mainitsemani tunnin vesisadekuuro ajoi osan festarivieraista suojaan katosten ja isojen lehmusten alle. Perjantaina (joka oli loppuunmyyty) nk. "hyvät" ja "ei-niin-hyvät" esiintyjät vuorottelivat tasaisesti festaripäivän aikana, mutta lauantaina kaikki "ei-niin-hyvät" esiintyjät olivat pakkautuneet putkeen alkuillasta ja kaikkein odotetuimmat nimet (Apulanta, Stam1na, Eppu Normaali ja Poisonblack) esiintyivät vasta myöhään illalla.

Näkemistäni keikoista mieleeni jäivät erityisesti Turmion Kätilöt, Cheek ja Kotiteollisuus, jotka kaikki esiintyivät perjantaina. TURMION KÄTILÖT olivat minusta hämmentäviä, koska en ollut varma, olivatko nämä kaverit aivan tosissaan tai mitä heistä olisi pitänyt ajatella. "Turmareiden" ilmoitettiin edustavan synkkää black metallia, mutta minusta musiikki kuulosti enemmänkin "humoristiselta discometallilta". En myöskään ollut aivan varma, olisiko ollut luvallista naureskella näiden kuopiolaisten KISS-tyylisillä maskeilla, rempseällä savolaismurteella ja arveluttavilla Cheek- ja Jouni Hynynen-imitaatioilla ja vitseillä. Tärkeintä oli, että bändi veti onnistuneen keikan ja yleisö tykkäsi.

Supersuositun ja loppuunmyytyjen stadionkonserttien räppärin CHEEKIN saaminen Rakuunarockiin takasi yleisöryntäyksen. Räppäri kiinnosti laajaa kuulijakuntaa pienistä lapsista mustapukuisiin metallisteihin ja innokkaimmat Cheek-fanit (erityisesti teini-ikäiset tytöt) kerääntyivät jo hyvissä ajoin päälavan edustalle odottamaan iltakahdeksalta alkanutta keikkaa. Muutamat rohkeimmat neidot uskaltautuivat jopa seuraamaan Turmion Kätilöiden show'ta eturivistä varmistaakseen eturivipaikkansa myös Cheekin keikalle! Keikkaa toisesta rivistä seuranneena totean, että räppäri on ansainnut suosionsa. "Keekin" keikka oli energinen, innostava ja hyväntuulinen. Paria poikkeusta lukuun ottamatta keikalla esitettiin pelkästään radioissa ahkerasti soineita tai Vain Elämää-sarjasta tuttuja hittejä. Kukaan yleisöstä ei päässyt sanomaan, ettei olisi osannut tai koskaan kuullut settilistan kappaleita! Pidin myös räppärin vaatimattomuudesta (hän ei tehnyt suosiostaan isompaa numeroa) ja siitä, että taustanauhojen sijaan keikka soitettiin oikeilla soittimilla (kitaroilla, bassoilla, rummuilla ja koskettimilla). Keikan ylivoimaisesti paras valopilkku oli eräs yleisössä ollut 5-6-vuotias pikkutyttö, joka oli tullut katsomaan Cheekiä yhdessä äitinsä kanssa. Muut festarivieraat päästivät pikkutytön ansaitusti keikalla eturiviin ja eturivissä olleet 14-vuotiaat tytöt jopa pitivät pikkutyttöä vuorotellen sylissään, jotta pikkufani pääsi nauttimaan keikasta siinä missä isommatkin. Pikkuneiti osoittautui todelliseksi hiphoppariksi/Cheek-faniksi: Tyttö ei osannut vielä räpätä isompien fanien tavoin, mutta hän tanssi, heilui ja näytti hiphopmaisia "joujou-käsimerkkejä" aivan yhtä katu-uskottavasti kuin muutkin. Tämä oli todellista hiphop-faniutta ja toivon, että nuoresta iästään huolimatta kyseiselle pikkuhopparille jäi tapahtumasta edes jonkinlainen muisto. :)

 KOTITEOLLISUUS festarikeikalla kotikaupungissaan Lappeenrannassa, tästä riittäisi kerrottavaa. Pahoittelen, että joudutte taas lukemaan tästä bändistä, mutta Lappeenrannan rockfestivaalin yhteydessä olisi väärin jättää kertomatta Etelä-Karjalan suurylpeydestä ja festareiden yhdestä pääesiintyjistä. Liiemmin löpisemättä, keikka oli loistava: Facebook-kommenttien mukaan Kotiteollisuuden keikkameteli kuului Linnoituksesta Saimaan yli vastarannalla sijaitsevaan Skinnarilan kaupunginosaan asti , yleisö osoitti suosiotaan ja lauloi äänekkäästi biisien mukana ja keikalla tapahtui. Lavalla kiersi keikan aikana paistettu sianpää (jota basisti-Hongisto pussasi, laulaja-Hynynen kavahti kauhuissaan kauemmas ja joka päätyi lopuksi roikkumaan Lappeenrannan Raatihuoneen lipputankoon), eturivin naisille tarjottiin tuoreita, viileitä, makeita mansikoita suoraan suuhun ("Suu auki ja mansikka hampaiden väliin!", miehet ja toisen rivin naiset jäivät ilman.. :P ) ja vitsit lensivät.
Vieraan Sanomaa-kappaleen aikana sattui hauska kohtaus. Laulaja-kitaristi Jouni Hynysen katse seilasi yleisömerta kappaleen aikana ja yhtäkkiä hänen katseensa pysähtyi minuun eturivissä. Hynynen jäi tuijottamaan minua pitkään ja odotin ihmeissäni, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tuijotettuaan minua tovin Hynynen teki jotain yllättävää: Mies tuijotti minua täysin paikalleen jämähtäneenä, nosti minulle kulmakarvojaan flirttailevasti ja jäi jälleen tuijottamaan minua odottavan näköisenä. Tuijotin laulajaa hölmistyneenä ja ilmeettömänä, kunnes hoksasin, että odottikohan mies minulta jonkinlaista vastareaktiota? Pudistin siis päätäni ja naureskelin kevyesti, minkä jälkeen laulaja siirsi katseensa vihdoin muualle ja keikka jatkui ilman kummempia kommelluksia. :)

Festareiden lisäksi leikin turistia vierailemalla Lappeenrannan Hiekkalinnassa, käymällä kaupunkikiertoajelulla ja ostoksilla. Onnistunut viikonloppu, siis. ;)

Tänä vuonna Lappeenrannan Hiekkalinnan hiekkaveistosten teemana on musiikki.

Turisti kävi ostoksilla, ostosten joukossa myös kuvassa näkyvä pikkupöytä.