Yksi viikonloppu, kolme ystävystä ja satoja ihania muistoja

Yksi kaveriporukastamme vieraili Lontoossa
ja toi "meille muille" tuliaisiksi
William, Kate ja prinssi George-kortit.

Etelä-Karjalasta on tullut minulle rakas kotipaikka ja olen tutustunut täällä moniin mukaviin ihmisiin, mutta silti se ei ole verrattavissa vanhojen, rakkaiden ystävien tapaamiseen toisella paikkakunnalla. Matkustin viime viikonloppuna Jyväskylään tapaamaan kahta entistä opiskelutoveriani ammattikorkeakouluajoiltani. Kolmikkomme tutustui opiskellessamme kirjastoalaa ammattikorkeakoulussa samalla vuosikurssilla ja ystävystyimme, kun huomasimme meillä kaikilla olevan paljon yhteistä. Olemme suunnilleen samanikäisiä ja meitä kiinnostavat samat asiat. Valmistujaistemme (talvi-kevät 2012-2013) jälkeen kohtalo heitti meidät töihin eri puolille Suomea (Pirkanmaalle, Keski-Suomeen ja Etelä-Karjalaan) ja olemme pitäneet yhteyttä toisiimme tekstareilla, sähköposteilla ja Facebookissa. Hyvällä tuurilla saatoimme myös törmätä toisiimme ohimennen kirjamessuilla tai muissa vastaavissa tapahtumissa. Yhteydenpidostamme huolimatta kaipasimme tavata Vanhan Jengimme yhtenäisenä, mutta työvuorojemme ja liikenneaikataulujen hankalan yhteensovittamisen vuoksi emme löytäneet vapaata, kaikille kolmelle sopivaa viikonloppua. Vasta reilu vuosi valmistujaistemme jälkeen meitä onnisti ja kohdallemme osui viikonloppu, jolloin kaikilla kolmella oli vapaata töistä. Oli korkea aikakin!

Tapasimme Jyväskylässä, koska:
A) yksi kaveriporukastamme asuu Jyväskylän seudulla, joten saatoimme venyttää tapaamisemme kaksipäiväiseksi jäämällä yöksi ystävämme luo.
B) Jyväskylän helppo sijainti: kaikki pääsivät kaupunkiin helposti bussilla tai junalla.
C) Jyväskylässä esitettiin Anni Polvan (1915-2003) Tiina-kirjoihin perustuvaa näytelmää, joka kiinnosti meitä kaikkia.
 Lienee sanomattakin selvää, että tapaamisemme oli tunteikas. Me halasimme, nauroimme, hymyilimme, kiljuimme ja ennen kaikkea, me puhuimme...PALJON! Vuoden erossaoloaikanamme meille kaikille oli kertynyt valtavasti asioita, joista halusimme puhua kavereiden kanssa, kuten työstämme, harrastuksistamme, yleisistä kuulumisistamme ja asioista, jotka painoivat mieliämme. Käytännössä tämä tarkoitti, että me likat kirjaimellisesti "hölisimme" lähes tauotta kaksi päivää putkeen, jolloin pysähdyimme ainoastaan syömään, vetämään henkeä ja nukkumaan muutamaksi tunniksi klo 3:30 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. :D


Kolme Postcrossingia harrastavaa kaverusta kävivät yhdessä ostoksilla
ja shoppailusaldona oli (yllätys yllätys) läjä postikortteja
ja uusi albumi vastaanotetuille postikorteille.

Juttelemisen lisäksi viikonloppuumme kuului monenlaisia aktiviteetteja. Me kaikki kolme harrastamme Postcrossingia eli postikorttirinkiä, joten kävimme täydentämässä postikorttivarastojamme Harjun Paperi-nimisessä liikkeessä. Lisäksi minä ostin Sokokselta uuden albumin tuleville vastaanotetuille postikorteilleni. Innokkaina postcrossailijoina me jopa pidimme pienen "Postcrossing-miitin" (=postikortti-tapaaminen/sessio)
heti postikorttiostostemme jälkeen: Menimme kivaan pieneen kahvilaan, kirjoitimme kahvittelun lomassa muutaman postikortin ulkomaalaisille postcrossailijoille ja lähetimme korttimme maailmalle. Kävimme myös katsomassa Toivolan Vanhan Pihan Tiina-näytelmän (josta mainitsin aikaisemmin), kiertelimme kaupungilla ja söimme päivällistä Shalimar-nimisessä intialaisessa ravintolassa. Intialainen ruoka oli todella hyvää (mausteista, muttei liian tulista) ja jälkkäriannos oli mielestäni niin hieno, että nappasin siitä kuvan muistoksi. :)


Intialaisen Shalimar-ravintolan jälkiruokajäätelö oli hyvää!



Kävimme myös ihastelemassa ja valokuvaamassa Jyväskylän keskiöistä siluettia. Eräs ohikävellyt spurgu pysähtyi ihmettelemään touhujamme ja kysyi meiltä: "Onko hienon näköistä? Tuliko hyviä kuvia?". Allaolevasta kuvasta näette, että näky oli hieno ja kuvat onnistuivat hyvin. :)

Jyväskylä keskiyöllä

Riemukas tapaamisemme loppui aivan liian pian, mutta ei syytä surra. Nämä hienot muistot kantavat kauas ja kenties seuraava tapaamisemme odottaa jo nurkan takana, emme vain tiedä sitä vielä? Joka tapauksessa: Kiitos ihanasta viikonlopusta, ystäväiset! You know who you are and I hope that you enjoyed this reunion as much as I did :)